Galleriaseinän teokset ovat pääosin viimeaikoina käyttämälläni 3D tekniikalla tekemiäni piirrosinstallaatioita ja veistosmaisia seinäreliefejä. Kevyt piirrosjälki, jonka voi irroittaa kolmiulotteiseksi piirustukseksi puhuttelee minua. Se on ’Ilmaan piirretty viiva’. Sillä voin ilmentää asioiden herkkyyttä ja monitasoisuutta. Teosten synnyttämät varjot ovat osa vivahteita tavoittavaa ilmaisua. Olemassaolon eri tasot, ihmisenä tai eläimenä tai kasvina oleminen,  henkinen ja fyysinen olotila ovat todellisuuden osa-alueita joille etsin töilläni jonkinlaista ilmaisua. MaryRose teos on yhteistyö Dotti Cichon kanssa.

The works on the gallery wall are mainly drawing installations and sculptural wall reliefs I have recently made using 3D technology. A light drawing that can be detached into a three-dimensional drawing appeals to me. It is a ‘Line drawn in the air’. For I can manifest the sensitivity and multilevelness of things. The shadows created by the works are part of the expression that reaches the nuances. The different levels of existence, being human or animal or plant, the mental and physical state of being are aspects of reality for which I seek some expression in my work.                                                                                                                                    'MaryRose'  work is a collaboration with Dotti Cichon.

Taiteilijat paikalla to 29.10.2020 klo 17-19. Tervetuloa!

Anitta Toivio: Emotionaaliset muotokuvat

Emotionaaliset muotokuvat sisältävät erilaisia kerroksia joilla pyrin hahmottamaan ihmisen  monimutkaista rakentumista. Asioilla, tapahtumilla ja toisilla ihmisillä on vaikeasti konkretisoitavia vaikutuksia siihen miten näemme ja koemme itsemme. Teoksissa pohjimmaisena on henkilökohtaisista tunteista, kehon muistista, syntyvä kerros. Se on maalattu koskettamalla ja kuva syntyy yhteisessä prosessissa jossa malli avaa kehonsa ja mielensä ja taiteilija tunnistaa niiden viestin värillisinä kosketuksina. 3D piirroksissa näkyy keskusteluissa ja kohtaamisissa esiin nousseita frakmentteja fyysisistä ja sisäisistä havainnoistani.

Viimeisimmässä työssäni ”Puu” olen pohtinut puiden monitahoista olemusta ja merkitystä. Ihmiset vaikuttavat ja vaikuttuvat ympäristössään niin myös puut. Ne ovat jättiläisiä joita ilman maapallon elämänkirjo olisi toisenlainen. Puiden ymmärrys olemisestaan on parempi kuin ihmisen omastaan. Ihminen tarvitsee puita mutta puu ei tarvitse ihmistä. Installaation pohjimmaisen kerroksen muodostaa satoja vuosia vanhan kalifornialaisen Punapuun rungosta koskettamalla tehty maalaus. Ties kuinka kauan  sitten se kaatui ja päätyi ajelehtimaan mereen ja viimein hiekkarannalle ajopuuksi. Siitä huolimatta vieläkin koskettaessani tunnistin sen värillisiä värähtelyjä. 3D piirroksia tehdessäni olen ajatellut sitä ja sen lajitovereita ja suurta ikimäntyä Seitsemisessä, mahlaista lehtipuuta Tukholman Waldemarsuddenissa, oman pihapiirini rakkaita puita sekä virolaisten pyhiä puita. Ystäviä yli neljänkymmenen vuoden ajalta.

Kati Valkonen: Heräämisen jälkeen

Miltä tuntuisi herätä pitkästä unesta? Mitä jos haluaisi vain jatkaa nukkumista? Vielä ihan vähän, vielä viisi minuuttia.. Miltä tuntuisi jos unen aikana maailma olisi mennyt eteenpäin, mutta itse ei? Heräämisen jälkeen kaikki asiat pitää arvioida uudelleen. On kuin olisi tullut uuteen maahan, jossa on uudet tavat. Joka päivä on jotain uutta, jotain jännittävää. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoja on paljon, niin paljon kaikkea. On pakko valita. Mihin keskittyä, mitä nähtävyyksiä nähdä. Kaikkea ei saa. Ehkä ennen nukahtamistaan tai matkaansa oli ajatellut, että voisi saada kaiken. Heräämisen jälkeen pitää yrittää päästä mukaan, mutta maailma liikkuu liian nopeasti. Joka paikassa on liikaa ääntä. Ihmiset huutavat, he puhuvat toistensa päälle. Mikseivät he voi olla hiljempaa? Heräämisen jälkeen aistit ovat herkät ja kaikki näyttää erilaiselta. Katso. Kuuntele.